Suomessa yleisimmät nilviäislajit ovat: valepeltoetana, peltoetana, keltajuovaetana ja lehtokotilo (sekä tulokaslaji espanjansiruetana). Nemaslug -sukkulamadot sopivat näistä vain etanoiden torjuntaan, lehtokotiloon eikä suurikokoiseen espanjansiruetanaan sukkulamadoista ei ole apua.

Etanat ja kotilot ovat kasvava ongelma ja niiden kannat tuntuvat olevan selvässä kasvussa. Syitä tähän ovat onnistunut talvehtiminen, riittävän kostea kevät, kasvillisuuden kehitys sekä sateinen kesä ja syksy. Lisäksi viherlannoitus, lehtikompostit (avokompostit), hoitamattomat joutoalueet yms. vaikuttavat suotuisasti etanoiden ja kotiloiden lisääntymiseen. Maaperään syksyllä käännetty kasviaines (varsinkin jos se on karkeata) voi nopeuttaa nuorten yksilöiden kasvua sekä talvehtimista huomattavasti. Etanat ja kotilot talvehtivat joko munina tai aikuisina. Lisäksi etanat ovat kaksineuvoisia mikä tarkoittaa sitä että parittelun jälkeen voivat molemmat yksilöt munia.

Säätekijät, suotuisa kasvillisuus ja ympäristö sekä onnistunut talvehtiminen vaikuttavat suotuisasti sukusolujen kehitykseen, munien kehitykseen ja nuorten etanoiden ja kotiloiden kasvuun. Mikäli lämpötila keväällä/alkukesällä on 20-25 astetta saattavat munat kuoriutua 3-4 viikossa. Valmiina oleva kasviravinto ja suotuisat sääolot tarjoavat hyvät edellytykset nuorten yksilöiden kasvulle. Mikäli esiintymäalueella on eläinraatoja käyttävät useat etana- ja kotilolajit näitä ravintonaan. Eläinraadoista etanat ja kotilot saavat proteiineja joiden ansiosta syksyiset munamäärät lisääntyvät ja tämä vaikuttaa seuraavan vuoden etanamääriin.

Torjunta
Ympäristötoimenpiteet: maanmuokkaustoimenpiteet, salaojittaminen, nurmialueiden- suojakaistojen- ja joutoalueiden säännöllinen niitto ja hoito, vihannesmailla rivivälien pitäminen puhtaana rikkaruohoista sekä koristekasvipenkkien säännöllinen hoito. Näin tarjotaan nilviäisille mahdollisimman vähän suoja- ja lisääntymisalueita. Peltolohkojen ympärille voidaan ajaa esim. ruohosilppua tai olkea pyyntikaistoiksi. Suojakaistat jyrsitään säännöllisesti jolloin huomattava osa nilviäisistä tuhoutuu. Lehti- ja ruohokasoja (avokompostikasoja) ei myöskään saisi olla koska nämä tarjoavat erittäin otolliset suoja-, lisääntymis- ja talvehtimispaikat etanoille ja kotiloille. Mätänevät laudanpalaset on myös korjattava pois koska näiden alle nilviäiset usein munivat.
Mekaaniset toimenpiteet: Keväällä kun nilviäiset lähtevät liikkeelle voidaan myös käsin poimia niitä ja upottaa kuumaan veteen tai etikkaliuokseen. Tällä menetelmällä estetään ainakin näiden muninta alkukesästä. Tämä toimenpide on usein riittävä silloin kun nilviäismäärät ovat pieniä. Kotipuutarhoissa voidaan myös käyttää kasvimaan ympärillä ns. etana-aitaa joka voidaan valmistaa esim. pellistä. Pelti voi olla 50 cm korkea josta 10 upotetaan maahan. Pellin yläosassa täytyy olla lippa (10 cm) ja lipasta alaspäin käännetty huuli (noin 2 cm). Lippa ja huuli ovat siksi etteivät etanat ja kotilot pystyisi ylittämään peltiä. Etanoiden ja kotiloiden liikkeitä voidaan hidastaa levittämällä kalkkia tai tuhkaa. Nämä toimivat kuitenkin vain niin kauan kun pysyvät kuivina. Sateen jälkeen täytyy suorittaa uusintalevitys. Mikäli etanaongelmia esiintyy ammattiviljelmillä on tehokas maanmuokkaus tärkeää. Kyntämällä saadaan vähennettyä etanakannat jopa yli 80 %. Mikäli maanpinnalle on sadonkorjuun jälkeen jäänyt runsaasti kasvijätettä on tämä syytä silputa silppurilla mahdollisimman pieneksi ja vasta tämän jälkeen kyntää. Näin toimimalla jätetään mahdollisimman vähän ravintoa talvehtiville etanoille.
Kemiallinen torjunta: Etanoita ja kotiloita voidaan torjua myös kemiallisesti. Suomessa on tällä hetkellä näiden torjuntaan hyväksytty ainoastaan Mesurol-etanasyötti (tehoaine metiokarbi). Syötin suhteen on hyvä pitää muutaman päivän tauko levitysten välillä jotta syötit taas maistuisivat torjuttaville. Markkinoille tullee tämän vuoden aikana myös toinen näiden tuholaisten torjuntaan tarkoitettu valmiste.
Biologinen torjunta: Myös biologisen torjunnan käyttömahdollisuuksia etanoiden ja kotiloiden torjuntaan tutkitaan. Sukkulamatoja sisältävä valmiste (Nemaslug) on hyväksytty myös Suomessa. Valmisteen teho nilviäisiin perustuu siihen, että sukkulamatoja sisältävää valmistetta levitetään maahan paikkoihin missä nilviäisiä esiintyy. Sukkulamadot (mikroskooppisen pieniä) tunkeutuvat esim. etanaan ja lisääntyvät etanan sisällä. Kun etana kuolee sukkulamadot tunkeutuvat ulos etanasta ja menevät maahan odottamaan seuraavaa uhria. Valmiste näyttää toimivan hyvin esim. valepelto- ja peltoetanaan mutta ei espanjansiruetanaan.

Tämä etananoista kertova osuus on lyhennelmä Bengt Lindqvistin Kasvinsuojelulehdessä (2005, numero 2) olleesta artikkelista.