Feromonit

Feromonipyydykset perustuvat hyönteisnaaraiden erittämien, koiraita houkuttelevien aineiden vaikutukseen. Saaliin perusteella arvioidaan torjunnan tarve ja torjunnan ajankohta. Pyydyksiä voidaan käyttää myös suoraan torjuntaan (esimerkiksi omenakääriäinen, herukkalasisiipi ym.), olosuhteista riippuen feromonipyydysten käytöllä on myös tuholaiskantaa pienentävä vaikutus. Feromonipyydysten avulla saadaan selville tuholaislajin esiintyminen viljelyksellä jo ennen vioitusten syntymistä, helpotetaan torjunnan tarpeen arviointia ja tarkennetaan torjunnan ajoitusta sekä vähennetään tuholaisten määrää.

Tuholaisten lentoajat

Hedelmäpuut

   

Lustokuoriainen

Huhtikuussa ennen lämmintä sääjaksoa (15-20 astetta)

Huhtikuu – kesäkuu

Omenakääriäinen *

Kukinnan alkupuolella Toukokuun loppu – elokuu
Pihlajanmarjakoi ** Kukinnan loppupuolella Kesäkuun alku – elokuun alku
Pikkuhedelmäkääriäinen Ennen kukinnan alkua Toukokuu – kesäkuu
Versokääriäinen *** Kesäkuun puolivälissä** Kesäkuun puoliväli – elokuu
Luumukääriäinen Kukinnan loppuessa Kesäkuun alku – heinäkuun loppu
Ruostekääriäinen Kesäkuun puolivälissä Kesäkuun loppu – elokuu
Marjapensaat    
Herukansilmukoi Kesäkuun puoliväliin mennessä Kesäkuun loppu – elokuun alku
Herukkalasisiipi Kukinnan päätyttyä Kesäkuu – heinäkuu
Vattulasisiipi Kesäkuun alussa Kesäkuu – elokuu
Vihannekset    
Hernekääriäinen Kesäkuun puoliväliin mennessä Kesäkuu – heinäkuu
Kaalikoi Kesäkuun alkupuolella Kesäkuu – elokuu
Sipulikoi Kesäkuun puolivälissä

Kesäkuu – elokuu

* Omenakääriäisferomoni tulee vaihtaa noin 6 viikon kuluttua ensimmäisen feromonihaihduttimen asentamisesta. Yhden feromonin teho ei riitä koko kesäksi.

** Tarkkaile myös pihlajan kukintaa: jos pihlaja kukkii kuluvana kautena vähän, vioitusvaara omenalla on suuri, koska naaraat hakeutuvat pihlajamarjojen katovuotena munimaan omenalle.

*** Saalis antaa arvion seuraavan kevään torjuntatarpeesta

Feromoni-ansoilla tarkkailtavat tuholaiset:

Hedelmäpuut:

Luumukääriäinen (Cydia funebrana)

Biologia ja vioitus

Aikuinen luumukääriäinen on noin 6–7 mm pitkä. Se on yleisväriltään harmaanruskea, siivissä harmaata kirjailua. Luumukääriäinen muistuttaa tavallista suurempaa pikkuhedelmäkääriäistä, mutta on vaaleampi, eikä siivissä ole punertavaa värisävyä (myös pikkuhedelmäkääriäinen voi vioittaa luumuja). Luumukääriäisellä pään edessä olevat palpit ovat tummanharmaat. Luumukääriäisen toukka kaivaa aluksi raakileen kuoren alle pienen käytävän. Kaivautumiskohtaan pusertuu nestettä, kumivuotoa, joka kuivuu hedelmän pintaan. Samanlaista vuotoa voi aiheutua muistakin mekaanisista vioituksista.

Toukka kaivautuu maltoon lähelle luumun kiveä. Toukka poistuu luumusta ja vioitetut hedelmät varisevat maahan. Haitallisimpia ovat myöhään esiintyvät toukat, joita voi olla vielä kypsissä hedelmissä. Luumukääriäinen talvehtii toukkana kotelokehdossa, usein luumupuun rungon suojaisissa raoissa. Naaraat munivat yksittäisiä munia kehittyvien raakileiden pintaan. Toukat kuoriutuvat 2–3 viikon kuluttua ja kaivautuvat luumun sisään. Esiintyminen ja kehitys riippuvat lämpötiloista, vioituksia esiintyy eniten, kun on useita perättäisiä lämpimiä kesiä.

Torjunta

Muninnan jälkeen toukkien kuoriutuminen alkaa, kun päivittäin yhteenlaskettu yli 10°C ylittävä lämpösumma saavuttaa 110–120 päiväastetta (esim. keskilämpötilan ollessa 18°C päiväasteita kertyy 8). Keskilämpötila voidaan laskea max. ja min. lämpötilojen keskiarvona. Perinteisesti ruiskutus tehdään viimeistään tällöin, valmisteen vaikutustavasta riippuen jo aikaisemmin.Pyydysten käyttö torjuntaan on varsin epävarmaa. Pyydykseen joutunut koiras vähentää naaraiden mahdollisuuksia lisääntymiseen, ja näin myös vioitusten määrä voi vähentyä. Yhden pyydyksen toimintasäde on joitakin kymmeniä metrejä, ja vallitsevista tuulista riippuu, kuinka hyvin pyydys kattaa tarvittavan alueen.

Pyydykset

Luumukääriäinen lentää kesä–heinäkuussa. Jos kevät on aikainen ja kesä tavallista lämpimämpi, voi esiintyä myös toinen sukupolvi heinä–elokuun vaihteessa. Tällöin pyydykseen tulisi vaihtaa uusi feromoni heinäkuun puolivälissä. Pyydykset asennetaan kukinnan päättyessä. Yksi pyydys/lohko antaa kuvan luumukääriäisten esiintymisestä. Pyydys sijoitetaan lohkon keskiosiin. Isolla lohkolla suositellaan tarkkailuun käytettäväksi ainakin 1 pyydys/ha.

Pyydykset tarkastetaan 2–3 päivän välein torjunnan ajoitusta varten. Pyydyksiin tulee myös Cydia tenebrosana -kääriäislajia. C. tenebrosana muistuttaa suuresti luumukääriäistä, mutta sen pään etuosan palpit ovat vaaleat, luumukääriäisellä tummanharmaat. Tunnistusta varten näytteen voi lähettää Biotukselle. Varsinaisia kynnysarvoja ei ole, mutta jos kokonaissaalis ylittää 10 kääriäistä/pyydys voi torjunta olla tarpeen. Jos kukinta on ollut heikko, kynnysarvo on pienempi kuin runsaan kukinnan aikana. Kynnysarvo on tarhakohtaisesti arvioitava saatujen kokemusten, kukinnan runsauden ja tarhan olosuhteiden perusteella.

Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!
Omenakääriäinen (Cydia pomonella)

Biologia ja vioitus

Aikuisen omenakääriäisen pituus on noin 1 cm. Se siivet ovat harmaanruskeat ja niillä on kuparinvärinen laikku siiven kärjessä. Täysikasvuinen toukka on noin 15 mm pituinen. Toukka kaivaa ison käytävän omenan kotaan saakka. Yksi toukka voi vioittaa useita omenoita. Omenakääriäinen talvehtii toukkana puun kuoren koloissa ja maassa. Aikuiset lentävät iltahämärissä. Naaras munii vain kun lämpötila on yli 15°C. Omenakääriäisen lentoaika on toukokuun lopusta elokuulle saakka. Päälento on kesäkuussa. Joskus esiintyy osittainen toinen sukupolvi elokuussa.

Pyydykset

Feromonipyydyksiä suositellaan käytettäväksi 2 pyydystä/ha (tai per pienempi lohko). Feromoni houkuttelee jossain määrin myös versokääriäistä ja pikkuhedelmäkääriäistä. Pyydykset asennetaan omenan kukinnan alussa.  Yksi pyydys sijoitetaan lohkon keskiosiin, toinen lähemmäs reunaa, rinteen yläosaan tai tasamaalla vallitsevan tuulen puoleiseen reunaan. Isoilla lohkoilla pyydykset asennetaan kattamaan koko lohko.

Tarkista pyydykset 2–3 päivän välein torjunnan ajoitusta varten. Pyyntitulokset merkitään taulukkoon. Vaihda liimapohjat tarvittaessa uusiin. Jos pyyntisaalis on yhteensä yli 10–20 kääriäistä/ pyydys torjunta-ajankohtaan mennessä (ks. alla) ylittyy kynnysarvo. Kynnysarvon ylittyminen arvioidaan tarkastuskerroittain aina pyydyksestä, jossa on eniten kääriäisiä. Jos kaikissa pyydyksissä saalis jää alle 5 yksilöä, ei torjunta yleensä kannata (huom: edellä mainitut kynnysarvot ovat keskimääräisiä arvioita isohkoa lohkoa varten). Tarhakohtainen kynnysarvo on arvioitava aikaisempien kokemusten ja tarhan olosuhteiden perusteella.

Torjunta

Kun havaitaan selvä lentohuippu, yli 5 kääriäistä/ pyydys/2 vrk, ja samanaikaisesti iltalämpötilat (klo 22) ovat selvästi yli 15°C, voidaan muninnan katsoa alkaneen. Noin 10–12 vrk:n kuluttua lentohuipun jälkeen alkavat ensimmäiset toukat kuoriutua. Toukkien kuoriutumisaika on oikea torjunta-aika useille torjunta-aineille. Jos omenakääriäisen lento jatkuu runsaana pitempään kuin pari viikkoa, tarvitaan toinenkin käsittely noin 10 vrk:n kuluttua edellisestä. Pyydysten käyttö torjunnassa Pienissä, erillään isoista tarhoista sijaitsevissa tarhoissa, pyydyksillä on myös torjuntavaikutus.

Jos omenakääriäisiä on runsaasti, voidaan niitä torjua kemiallisesti ensimmäisenä vuonna. Myöhemmin vuosittainen pyydysten käyttö pitää kääriäiskannan pienenä. Torjuntavaikutusta tavoiteltaessa pyydyksiä tarvitaan 1 kpl/5–10 puuta, isoilla vanhoilla puilla enemmän kuin pienillä ja nuorilla puilla. Lähistöllä ei saisi olla muita isompia omena-alueita.

Säilytä feromonikapselit pakastimessa käyttöönottoon saakka!
Pihlajanmarjakoi (Argyresthia conjugella)

Biologia ja vioitus

7 mm, lepoasennossa näkyy vaalea selkä, jossa tumma poikkivyö. Pihlajanmarjakoin pääisäntäkasvi on pihlaja, jonka marjonta vaikuttaa ratkaisevasti pihlajanmarjakoin runsauteen. Laji talvehtii kotelona maassa. Jos talvehtivia koteloita on ollut paljon ja pihlaja kukkii kuluvana kautena vähän, vioitusvaara omenalla on suuri, koska naaraat hakeutuvat pihlajamarjojen katovuotena munimaan omenalle.

Pihlajanmarjakoin lentoaika on kesäkuun alusta elokuun alkuun. Päälento ja muninta ajoittuvat kesäkuun lopulle. Pihlajanmarjakoilla on yksi sukupolvi vuodessa. Toukat kaivavat kapeita käytäviä omenan maltoon. Yhdessä raakileessa voi olla monta toukkaa. Sisäänmenokohdassa näkyy aluksi vaaleita, myöhemmin tummuvia laikkuja, joista pusertuu ulos nestettä.

Pyydykset

Feromonipyydykset asennetaan omenan kukinnan lopulla. Feromonipyydyksiä suositellaan käytettäväksi 2 pyydystä/lohko. Pyydys sijoitetaan 2–3 riviä lohkon siitä reunasta, joka lähinnä rajoittuu pihlajia sisältävään metsään. Toinen pyydys sijoitetaan lohkon keskiosiin. Isolla lohkolla pyydykset asennetaan kattamaan lähinnä metsää olevat reuna-alueet. Yksi pyydys kannattaa laittaa myös omenatarhan lähipihlajiin. Pyydykset tarkastetaan 2–3 päivän välein. Pyyntitulokset merkitään taulukkoon. Liimapohjat vaihdetaan tarvittaessa uusiin. Feromoni voi houkutella myös eräitä muita harvinaisempia saman suvun lajeja ja miinaajakoita, jotka ovat huomattavasti pienempiä (3–4 mm) kuin pihlajanmarjakoit, sekä pikkumaayökkösiä (15 mm).

Torjunta

Torjuntatarvetta voi arvioida kuluvan vuoden pihlajan kukinnan ja edellisen vuoden marjonnan ja marjojen toukkaisuuden perusteella. Myös omenaraakileita tulee tarkkailla erityisesti lohkojen reunaosissa ensimmäisten vioitusten havaitsemiseksi. Feromonipyydyksiä käytetään tehtyjen havaintojen tueksi. Pelkästään pyydysten saaliiseen perustuen torjuntapäätöstä ei suositella tehtäväksi. MTT:n tiedotteita pihlajanmarjakoitilanteesta löytyy osoitteessa https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/kasper.

Pihlajanmarjakoin kehitystä ja torjunnan ajoitusta voidaan arvioida myös seuraamalla keskilämpötiloja. Kun puolet pihlajan kukista on auennut (”täyskukinta”), aletaan laskea yhteen päivittäisiä keskilämpötiloja. Pihlajanmarjakoit aloittavat lennon ja ensimmäiset koit tulevat pyydyksiin, kun summa on noin 170 päiväastetta. Muninta alkaa, kun summa on noin 300 päiväastetta ja toukat alkavat kuoriutua, kun summa on noin 540 päiväastetta.

Pihlajanmarjakoin kehitystä voidaan arvioida myös pyyntisaaliiseen perustuen. Keskilämpötiloja aletaan laskea päivittäin yhteen jatkuvan lennon alkamisesta lukien. Jatkuva lento katsotaan alkaneen, kun pyydyksiin on tullut useita koita peräkkäisissä tarkastuksissa (= ns. biofix päivämäärä). Muninta alkaa noin 150 päiväasteen ja toukkien kuoriutuminen noin 370 päiväasteen kerryttyä. Torjunta-aika määritellään sen mukaan vaikuttaako valmiste muniin vai toukkiin. Jos pihlajanmarjakoivaroitus on voimassa, ruiskutus on tarpeen toistaa. Tutustu torjunta-aineiden käyttöohjeisiin ennen ruiskutuksia.

Torjunnan tarvetta arvioidaan huomioiden ennakoitu pihlajanmarjakoin vioitusriski. Jos pihlajanmarjakoivaroitusta ei ole, mutta eniten pyytäneen pyydyksen saalis ylittää yhteensä 10–20 koita/pyydys kesäkuun loppuun mennessä, voi torjunta olla tarpeen. Jos saalis jää lohkon reunapyydyksissäkin alle 5 yksilöä, ei torjuntaa mahdollisesti tarvita. Huom! Edellä esitetyt kynnysarvot ovat suuntaa-antavia. Tarhakohtainen kynnysarvo määritetään aina aikaisempien kokemusten ja tarhan olosuhteiden perusteella.

Pikkuhedelmäkääriäinen (Pammene rhediella)

Biologia ja vioitus

Pikkuhedelmäkääriäinen on noin 5 mm pitkä ja mustanruskea. Sen siiven kärjet ovat heikosti punertavat. Toukka kaivaa käytävän raakileen maltoon usein omenan ”silmästä”, kantakuopasta tai kahden raakileen kosketuskohdasta alkaen. Yksi toukka voi vioittaa useita raakileita. Ruskea ulostekasa raakileen pinnalla on merkki pikkuhedelmäkääriäisen toukasta. Pikkuhedelmäkääriäisen vioitus kohdistuu pienempiin raakileisiin kuin omenakääriäisellä. Toukkakäytävä ei yleensä ulotu siemenkotaan saakka vaan kaartaa maltorenkaan suuntaisena. Etenkin heikon kukinnan vuosina vioitus voi pikkuhedelmäkääriäisen aiheuttama vioitus olla huomattava.

Pikkuhedelmäkääriäinen talvehtii toukkana kotelokehdossa. Naaraat munivat jo kukinnan aikana omenan lehtiin, toukat kuoriutuvat raakileiden alkaessa kehittyä. Laji voi esiintyä myös päärynällä, luumulla ja kirsikalla. Pikkuhedelmäkääriäisellä on yksi sukupolvi vuodessa. Pikkuhedelmäkääriäisen lentoaika on touko–kesäkuussa (päälento touko–kesäkuun vaihteessa).

Pyydykset

Pyydykset asennetaan ennen kukinnan alkua. Yksi pyydys/ lohko antaa kuvan pikkuhedelmäkääriäisten esiintymisestä. Pyydys sijoitetaan lohkon keskiosiin. Isolla lohkolla suositellaan käytettäväksi 1–2 pyydystä/ ha. Tarkista pyydykset 2–3 päivän välein torjunnan ajoitusta varten.

Torjunta

Kynnysarvo ja torjunta-aika: Jos kokonaissaalis ylittää 10 kääriäistä/pyydys heti kukinnan lopulla, voi torjunta olla tarpeen. Heikon kukinnan aikana kynnysarvo on pienempi kuin runsaan kukinnan aikana. Huom. annettu kynnysarvo on ainoastaan suuntaa- antava arvio, jota on tarhakohtaisesti arvioitava saatujen kokemusten, kukinnan runsauden ja tarhan olosuhteiden perusteella. Mikäli on havaittu selvä lentohuippu, tehdään torjunta tästä 10–12 vrk:n kuluttua, kuitenkin aikaisintaan kukinnan päätyttyä. Normaalisti torjunta tehdään noin viikon kuluessa kukinnan päättymisestä. Pikkuhedelmäkääriäisiä tulee jonkin verran myös omenakääriäisen pyydyksiin. Jos omenakääriäispyydykseen on saatu edellisenä vuonna pikkuhedelmäkääriäistä tai jos vioitusta on esiintynyt, on varmempaa käyttää pyydyksessä varsinaista pikkuhedelmäkääriäisen feromonia.

Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!
Ruostekääriäinen (Archips padana)

Biologia ja vioitus

Ruostekääriäinen on noin 10 mm pitkä, yleisväriltään tumman suklaanruskea ja sillä on tummempia vyöhykkeitä siivissä. Sen isäntäkasveja ovat kaikki marjapensaat, lisäksi monet lehtipuut ja pensaat. Laji on paikallisesti merkittävä omenoiden pintavioitusten aiheuttajana. Ruostekääriäinen on paikallisesti merkittävä nuppujen, nuorten raakileiden ja loppukesällä myös hedelmien pintavioitusten aiheuttaja. Sen toukka vioittaa keväällä kukintoja, lehtiä ja raakileita syömällä niihin koloja.

Uuden sukupolven toukat vioittavat syksyllä kypsiä omenoita kaivaen koloja ja käytäviä omenan pintaan painautuneen lehden suojassa. Ruostekääriäinen talvehtii toukkana. Sen toukat koteloituvat kesäkuussa.

Pyydykset

Pyydyksiä voidaan käyttää apuna ruostekääriäisen esiintymisen toteamiseen. Sen lentoaika on Kesäkuun lopusta elokuuhun.

Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!
Versokääriäinen (Hedya nubiferana)

Biologia ja vioitus

Versokääriäinen on  9-10 mm pituinen. Tämä mustavalkoinen perhonen on siipien tyviosalta mustankirjava ja kärkiosalta laajalti valkea mustin kirjauksin. Pyydyksessä helppo tunnistaa siipien valkean kärkiosan perusteella.  Versokääriäinen talvehtii vastakuoriutuneena toukkana. Toukat koteloituvat omenan kukinnan lopulla. Versokääriäisellä on monia isäntäkasveja, mm. muut hedelmäpuut ja marjapensaat.

Versokääriäinen vioittaa omenan avautuvia silmuja ja nuppuja. Sen mustapisteinen toukka vioittaa aikaisin keväällä silmuja ja nuppuja. Tyypillinen oire on seittiin sykeröidyt lehdet ja nuput. Versokääriäinen ei yleensä ehdi vioittaa raakileita.

Versokääriäinen on tärkeimpiä omenan tuholaisia vaikka sen vioituksia ei aina huomioida riittävästi. Aikaisemmin lajin vioitukset jäivät vähäisiksi ”kalenterinmukaisten” ruiskutusten ansiosta. Kun ruiskutuksia vähennetään, tämän tuholaisen seuranta on aikaisempaa tärkeämpää.

Pyydykset

Pyydysten avulla voidaan ennakoida seuraavan kevään torjunnan tarvetta, mutta havainnot kannattaa täydentää silmuhavainnoilla. Sen lentoaika on Kesäkuun puolivälistä  elokuulle. Saaliin ylittäessä 10 kääriäistä/pyydys on odotettavissa silmuvioituksia seuraavana keväänä. Varsinainen kynnysarvo on arvioitava tarha- ja lohkokohtaisesti.

Versokääriäistä tulee jonkin verran myös omenakääriäispyydykseen. Näiden perusteella ei kuitenkaan voida tehdä kovin varmoja johtopäätöksiä lajin runsaudesta tarhassa. Jos silmuvioituksia on esiintynyt tai haavinäytteissä on ollut kääriäistoukkia, on paras käyttää versokääriäisen omaa feromonia pyydyksessä.

Torjunta

Torjunta-ajankohta keväällä silmujen avautuessa tai ennen kukinnan alkua. Feromonipyydyksiin perustuvaa torjunnan kynnysarvoa ei ole vielä tutkimuksin määritetty. Pyydysten avulla voidaan kuitenkin arvioida lajin merkitystä tarhassa, torjuntapäätöksen pohjaksi tarvitaan lisäksi silmutarkastus keväällä silmujen puhjettua. Silmutarkastus tehdään 33 oksasta, tarkastamalla 10 silmua kustakin oksasta. Versokääriäisen torjuntaan riittää normaalia alemmat ainemäärät (vrt. omenakääriäinen). Ruiskutus vaikuttaa myös silmukääriäiseen, hallamittariin ja muihin keväällä esiintyviin perhostoukkiin.

Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!

Marjapensaat:

Herukansilmukoi (Euhyponomeutoides rufella)

Biologia ja vioitus

Herukansilmukoi on noin 10 mm, siivet vaaleanruskeat, heikosti tiilenpunertavat. Sillä on silmiinpistävän valkea pää ja etuselkä. Herukansilmukoi on yleinen herukan silmujen vioittaja. Se talvehtii toukkana silmun sisällä. Vaaleanvihreä toukka koteloituu kukinnan aikana, yleensä karikkeen sekaan. Aikuiset kuoriutuvat kesäkuun lopulta alkaen, niiden lentoaika on kesäkuun lopusta elokuun alkuun. Naaraat munivat lehdille heinäkuussa, toukat kuoriutuvat munista sadon kypsyessä elokuussa.

Toukat hakeutuvat lehden hankasilmuun, yksi toukka silmua kohti. Toukat syövät syksyn aikana silmun sisustaa ja jäävät talvehtimaan silmun sisään. Silmu, jossa toukka talvehtii, ei avaudu lainkaan. Vioitus jatkuu keväällä, jolloin toukka tuhoaa vielä 2–3 silmua lisää. Runsas vioitus heikentää pensaan sadontuottokykyä usean vuoden ajan.

Torjunta

Aikuisten torjunta voi olla tarpeen runsaan lennon alettua ennen muninnan alkua. Torjunnan kynnysarvoa ei voida yleispätevästi esittää, jo muutama yksilö/pyydys voi ylittää aineiden varoaikamääräykset voivat kuitenkin estää aikuisten torjunnan.

Normaalisti herukansilmukoin torjunta tehdään aikaisin keväällä silmujen kärkien vihertyessä, tai viimeistään ennen kukinnan alkua. Pyydysten avulla voidaan tällöin todeta torjunnan onnistuminen ja ennakoida seuraavan kevään torjuntatarvetta. Taimistoissa tai nuorella viljelyksellä, josta ei korjata satoa, torjunta voidaan kohdistaa suoraan aikuisiin ennen muninnan alkua. Herukansilmukoin toukkia voi kulkeutua taimien mukana, joten taimituotannossa tämän tuholaisen torjunta on tärkeää. Pyydysten avulla voi taimistoissa selvittää, onko toukkien esiintymisriskiä taimissa olemassa.

Pyydykset

Pyydykset asennetaan kesäkuun puoliväliin mennessä ja ne sijoitetaan alueille missä vioituksia on esiintynyt. Yhdellä pyydyksellä voidaan havainnoida suhteellisen pientä aluetta, herukansilmukoi ei lennä pitkiä matkoja. Usean hehtaarin lohkolla tarvitaan luotettavaan havainnointiin useita ansoja, ansamäärä riippuu myös lohkon pinnanmuodoista (esim. jos lohko on rinteessä, tulee ansoja sijoittaa sekä rinne- että laakso-osaan). Lisäksi kannattaa huomioida vallitseva tuulensuunta, ja asettaa ansa sille reunalle, josta yleisemmin tuulee. Tasaisella lohkolla riittää 1 ansa/ha. Pyydys asennetaan mieluummin erilliseen keppiin, noin 2/3 pensaan korkeudesta. Varmista että lehdet eivät peitä pyydystä kummastakaan päästä.

Tarkasta pyydykset 2–3 kertaa viikossa. Pyydysten avulla saadaan selville aikuisten esiintyminen ja lentoaika. Merkitse pyyntisaaliit havaintopäiväkirjaan ja vaihda liimapohja tarvittaessa.

Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!
Herukkalasisiipi (Synanthedon tipuliformis)

Biologia

Herukkalasisiipi on 1-1,3 cm pituinen. Sen siivet ovat kapeat ja osittain läpinäkyvät. Se on musta ja sillä on takaruumiissa 4 keltaista poikkijuovaa (juovat ovat usein hyvin epäselvästi näkyvissä).

Herukkalasisiipi talvehtii toukka-asteella, toukka koteloituu keväällä oksan sisään. Aikuiset kuoriutuvat kesäkuun puolivälistä alkaen. Se munii oksille lehtihankoihin tai mekaanisesti vioitettuihin kohtiin tai leikkaushaavoihin.

Vioitus

Herukkalasisiiven toukat vioittavat herukoiden oksia. Toukka kaivaa käytävän herukan oksan ytimeen. Toukkakäytäviä voi olla eri osissa oksaa ja samassa oksassa voi olla useita toukkia. Vioitettu oksa ei kehity kunnolla ja kuihtuu ennen pitkää. Usein seuraavana keväänä oksaan puhkeaa vielä lehtiä, mutta lehdet kuihtuvat kukinnan loputtua. Tässä vaiheessa voidaan vielä hävittää oksat koteloineen.

Herukkalasisiipi voi vioittaa kaikkia herukoita ja karviaista. Laji voi levitä myös taimien mukana.

Pyydykset

Herukkalasiiven feromoni houkuttelee myös mm. huomattavasti isompaa koivulasisiipeä. Feromonia käytetään esiintymisen havainnointiin ja torjunnan ajoitukseen taimistoissa. Pyydysten tehokkuuden vuoksi sopii myös torjuntaan massapyyntimenetelmällä.

Pyydykset asennetaan kukinnan päätyttyä, kesäkuun alussa. Pyydys sijoitetaan lohkon keskiosiin. Käytä asennukseen puukeppiä tai vastaavaa tukea, jolla pyydys saadaan sijoitettua kasvuston ylimpien lehtien tasolle. Yhdellä pyydyksellä voi havainnoida isoakin lohkoa. Massapyyntiinparemmin soveltuvaa isompaa pahvipyydystä käytetään periaatteessa samalla tavoin. Pyydyksiä suositellaan sijoitettavaksi lohkon eri kulmiin, 4 kpl/lohko.

Herukkalasisiiven päälento on kesä-heinäkuussa.

Torjunta

Torjunnan ajoitusta varten pyydykset tarkastetaan 2-3 päivän välein. Merkitse pyyntisaalis taulukkoon. Vaihda liimapohja aina tarvittaessa.

Pyyntisaaliiseen perustuvia torjunnan tarpeen kynnysarvoja ei ole mahdollista esittää. Taimistoissa torjunta suositellaan kuitenkin tehtäväksi, jos pyydykseen tulee muutamiakin yksilöitä. Huomioi myös aikaisempien vuosien kokemukset vioitusten runsaudesta.

Mekaaninen torjunta tehdään hävittämällä vioitetut oksat heti kun vioitus todetaan, ennen perhosten aikuistumista. Hävittäminen tulisi tehdä alkukesään mennessä. Pyydysten avulla voidaan todeta torjunnan onnistuminen.

Kemiallinen torjunta kohdistetaan aikuisiin perhosiin ja kuoriutuviin toukkiin. Ensimmäinen ruiskutus tehdään 10-14 vrk:n kuluttua ensimmäisten perhosten tulosta pyydyksiin. Jos ruiskutuksen jälkeen saadaan vielä lisää saalista, tehdään toinen ruiskutus noin 10 vrk:n kuluttua edellisestä. Taimistoissa on tärkeää estää myytävien taimien saastuminen. Marjaa tuottavilla herukkaviljelmillä kemiallinen torjunta on kannattavaa vain poikkeustapauksessa. Toukkia voidaan hävittää poistamalla vioitetut oksat ja polttamalla ne ennen kuin aikuiset kuoriutuvat. Massapyynnin torjuntavaikutuksesta ei toistaiseksi ole tutkimustietoa käytettävissä, mutta kokemusten mukaan pyydyksiin tulee parhaimmillaan jopa satoja yksilöitä.

 Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!
Vattulasisiipi (Pennisetia hylaeiformis)

Biologia ja vioitus

Vattulasisiipi on pituudeltaan 1.2 – 1.6 cm. Sen siivet ovat kapeat, osittain läpinäkyvät ja ruumis on tummanruskea, koiraan takaruumiin kärjessä usein kellertävä väritys. Vattulasisiiven takaruumiissa on 4 keltaista poikkijuovaa.

Vattulasisiipi talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Toukka kaivaa käytävän vadelman 1-vuotisen verson sisään. Syksyllä toukka kaivautuu verson juurakon tuntumaan, jonne se jää talvehtimaan. Keväällä toukka jatkaa kaivautumista verson ylempiin osiin ja koteloituu. Aikuiset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa. Naaras munii uusien versojen tyviin yksittäisiä munia. Kuoriuduttuaan munasta toukka kaivautuu verson sisään, aluksi yleensä versoa ylöspäin ja loppukesällä juurakon tuntumaan.

Vattulasisiipitoukat vioittavat vadelman varsia ja juurakoita. Vioitetut versot kuihtuvat ja kaatuilevat helposti maan rajasta. Hävittämällä tällaiset versot heti alkukesällä ennen lasisiiven aikuistumista voidaan vähentää vioituksia jatkossa. Vattulasisiipi voi levitä taimien mukana muna- tai toukka-asteella.

Pyydykset

Pyydyksiä käytetään esiintymisen havainnointiin ja torjunnan ajoitukseen taimistoissa. Pyydykset asennetaan peltoon kesäkuun alussa. Pyydys sijoitetaan lohkon keskiosiin. Pyydyksen voi kiinnittää tukipylväisiin, ylimpiin tukilankoihin tai erilliseen keppiin noin 1,5 metrin korkeuteen. Varmistu, etteivät vadelman lehdet peitä pyydyksen päätyaukkoja.

Vattulasisiipi lentää kesä-elokuussa, päälento kesäkuun lopulla ja heinäkuussa.

Torjunta

Torjunnan ajoitusta varten pyydykset tarkastetaan 2-3 päivän välein. Merkitse pyyntisaalis taulukkoon. Vaihda liimapohja tarvittaessa, ainakin 1/3 liimapinnasta tulee olla tartuntakykyinen.

Pyyntisaaliiseen perustuvia torjunnan tarpeen kynnysarvoja ei ole mahdollista esittää. Taimistoissa torjunta suositellaan tehtäväksi, jos pyydykseen tulee muutamiakin yksilöitä. Huomioi myös aikaisempien vuosien kokemukset vioitusten runsaudesta.

Mekaaninen torjunta tehdään hävittämällä vioitetut versot alkukesällä heti kun vioitus todetaan, ennen perhosten aikuistumista (= ennen kuin pyydyksiin on tullut lasisiipiä). Hävittäminen on tehtävä juurakkoa myöten.

Kemiallinen torjunta voidaan taimistoissa kohdistaa aikuisiin perhosiin ja kuoriutuviin toukkiin. Ensimmäinen ruiskutus tehdään 10 – 14 vrk:n kuluttua ensimmäisten lasisiipien tulosta pyydyksiin. Jos ruiskutuksen jälkeen saadaan vielä lisää saalista, tehdään toinen ruiskutus noin 10 vrk:n kuluttua edellisestä. Taimistoissa ruiskutusten tavoitteena on estää myytävien taimien saastuminen. Satoikäisillä vadelmaviljelmillä kemiallinen torjunta ei ole mahdollista. Toukkia voidaan hävittää mekaanisesti poistamalla vioitetut oksat ja polttamalla ne ennen kuin aikuiset kuoriutuvat.

Feromoneja voidaan mahdollisesti käyttää myös lasisiipien massapyyntiin, mutta kokemuksia tästä ei vielä ole.

Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!

Vihannekset:

Hernekääriäinen (Cydia nigricana)

Hernekääriäinen on 7 mm perhonen, jonka toukka (ns. hernemato) vioittaa etenkin myöhäisiä herneitä. Pyydyksiä käytetään torjunnan tarpeen arviointiin ja torjunta-ajan tarkentamiseen. Käyttö tuore-, kuiva- ja siemenherneviljelyksillä, ei tarvetta rehuherneellä. Pienillä, erillään sijaitsevilla pelloilla pyydyksillä voi olla myös torjuntavaikutusta. Pyydykset asennetaan ennen lentoajan alkua (noin 15. 6.) peltoon kasvuston tasoon, esim. keppiin kiinnitettynä. Toinen pyydys sijoitetaan lähelle pellon reunaa, toinen keskemmälle peltoa noin 70 metrin päähän siten, että pyydykset ovat toisiinsa nähden suorassa kulmassa. Torjunnan tarpeen arviointiin suositellaan 50 ha).

Torjunnan tarpeellisuuden kynnysarvo:

Lennon huippuajankohdan ja torjunnan ajankohdan määrittäminen 3 vrk:n välein. Huolehdi, että pyydys ei jää liiaksi kasvuston alusta, ainakin 2/3 liimapohjasta tulee olla tartuntakykyinen! Jos kahden peräkkäisen tarkastuskerran saalis ylittää 10 kpl yhdessäkin pyydyksessä, on torjuntakynnys 12 vrk:n kuluttua jälkimmäisestä tarkastuksesta, lämpötilasta riippuen (kun 10°C ylittävä lämpösumma ylittää 80 astetta).

Laajamittaisessa ruokahernetuotannon peltoviljelyssä kynnysarvo on melko korkea. Jos kääriäisten yhteenlaskettu määrä ylittää 100 kpl/pyydys, kannattaa ruiskuttaa. Kynnysarvo arvioidaan siitä pyydyksestä, mihin kääriäisiä tulee eniten. Tilakohtaisesti kannattavan torjunnan kynnys voi vaihdella noin 50–200 välillä. Tuorehernetuotannossa kynnysarvo on selvästi alempi, pienillä viljelmillä jopa alle 10 kpl/pyydys (ks. myöhemmin).

Pyydysten torjuntavaikutus:

Feromoni houkuttelee koiraita pyydykseen. Jos lähistöllä (noin 2 km) ei edellisenä vuonna ole viljelty hernettä laajassa mitassa, voidaan pyydyksillä saada suuri osa koiraista hävitettyä, ennen kuin ne ehtivät paritella. Muninta vähenee vastaavasti, samoin vioitukset sadossa. Torjuntaa varten pyydykset sijoitetaan edellisvuotisen hernemaan puoleiseen reunaan, korkeintaan 50 m etäisyyksin. Torjuntatulos riippuu paikallisista oloista, kuten edellisvuotisten hernemaiden läheisyydestä ja laajuudesta. Jos lähiympäristössä viljeltiin runsaasti ruoka tai rehuhernettä edellisenä vuonna, ei torjunta pyydysten avulla yleensä onnistu, vaan tarvittaessa on käytettävä torjunta-aineita. Pyydysten määrän lisääminen ei ole tässä tapauksessa kannattavaa.

Jos yhtään kääriäistä ei tule pyydykseen, niiden määrä on niin pieni, että mitään toimenpiteitä ei tarvita! Huomaa kuitenkin asettaa pyydykset ajoissa, ja jos käytät vain yhtä pyydystä, aseta se pellon siihen reunaan, jonka puolella edellisvuotinen hernemaa sijaitsi.

Hernetuotanto ja hernekääriäinen

Tuoreherneellä hernekääriäisen merkitys on suurempi kuin kuivaherneellä. Sadon käyttötarkoitus määrää sallitun vioituksen, yleensä tavoitteena on alle 1 % vioitus paloissa (vastaa noin 0,2–0,3 % hernevioitusta). Tämä asettaa hernekääriäisen havainnoinnille tiukemmat tavoitteet. Viljelykierrosta huolimatta hernekääriäinen aiheuttaa ennen pitkää ongelmia, jos tuotanto on jokavuotista.

Viljelytekniikalla voidaan ongelmia vähentää ennalta:

• Jos kylvöjä tehdään pitkän ajan kuluessa, ongelmia on eniten odotettavissa viimeisten kylvösten osalta.

• Ennen 15. 7. korjatuissa paloissa ei normaalikesinä ehdi vioituksia esiintyä juuri lainkaan.

• Kun sato on korjattu, voidaan hernekääriäisen keskenkasvuiset toukat tappaa hävittämällä kasvusto välittömästi kemiallisesti tai mekaanisesti murskaamalla, lautasäkeellä tai kyntämällä. Kasvuston pikaista hävitystä suositellaan etenkin jos vioituksia oli havaittu sadonkorjuun yhteydessä.

• Harson käyttö: harso suojaa hernekääriäisen vioituksilta, jos se on tiiviisti kasvuston päällä kukinnan aikana hernekääriäisen lentokaudella. Jos harso poistetaan aikaisintaan 10 vrk ennen sadonkorjuuta, ei vioituksia ehdi esiintyä. Jos hernettä on edellisvuonna viljelty samalla lohkolla, voi vioituksia syntyä myös harson alla.

• Lähiympäristö: tuoretuotannossa suurin riski hernekääriäisen vioitusten esiintymiseen syntyy saman viljelyaukean edellisvuotisista kuiva- tai rehuherneviljelyksistä. Näillä lohkoilla kehittyneet aikuiset hakeutuvat kesäkuun lopulla uusiin kasvustoihin. Ongelmaan on hyvä varautua suunnittelemalla hernelohkot huomioimalla myös naapurien viljelykset. Ongelmia voi esiintyä vaikka hernekääriäistä olisi torjuttu ko. lohkoilla.

Pyydykset

• Hernekääriäisnaaras hakeutuu mieluiten kukkivaan kasvustoon, mutta jälkisato voi olla vioituksille altista vaikka pääkukinta olisi jo ohi ennen hernekääriäisen lennon alkua.

• Pyydykset on syytä asettaa peltoon kalenterin mukaan (15.–20. 6.), ei kukinnan alkamisen mukaan. Näin saadaan selville alueen hernekääriäiskannan suuruus. Myöhään kylvetyllä lohkolla voidaan toinen pyydys asettaa myöhemmin, vasta kukinnan alkaessa.

• Aseta toinen pyydys lohkon reunaan, joka on lähinnä sellaista edellisvuotista hernelohkoa, josta levintäriski on suurin (kuivaherne, rehuherne).

• Huomioi myös vallitseva tuulen suunta. Hernekääriäinen suunnistaa kasvustoon siitä lähtevän tuoksun ohjaamana, jolloin tuulen alapuolella olevat edellisvuotiset hernelohkot voivat aiheuttaa suuremman paineen kuin ehkä lähempänä sijaitseva tuulen yläpuolella oleva lohko. Pyydyksillä on kuitenkin laaja kantosäde, joten myös ”väärällä puolella” olevaan pyydykseen tulee yleensä saalista, joskin määrät voivat olla pienemmät.

• Torjunnan ajoituksen kynnysarvo tuorehernetuotannossa on pienempi kuin kuivahernetuotannossa. Jos mihin tahansa pyydykseen tulee useita kääriäisiä (yli 3 kpl) kahtena perättäisenä tarkastuskertana (2 vrk välein), voidaan torjunnan ajoitus laskea jälkimmäisestä päivästä alkaen. Torjunta-aika on 10°C ylittävien päivittäisten keskilämpötilojen summan ylittäessä 80 päiväastetta (esim. 18°C lisää summaa 8:lla). Käytännössä käsittely tehdään yleensä 8–12 vuorokauden kuluttua jälkimmäisestä tarkastuksesta. Jos kukinta ei vielä ole alkanut torjunta-aikaan mennessä, siirretään torjunta täyden kukinnan aikaan.

• Torjunnan tarpeen arviointia varten  lasketaan saaliin summa em. torjunta-ajankohtaan mennessä. Kynnysarvo on pienempi tuorehernetuotannossa kuin ruokahernetuotannossa, mutta riippuu myös lohkon koosta (pienellä lohkolla kynnysarvo on pienempi kuin suurilla lohkoilla). Suurella lohkolla vioitukset ovat reunoilla noin kaksi kertaa suuremmat kuin keskellä. Alustavana nyrkkisääntönä voidaan pitää seuraavia kynnysarvoja: lohkon koko 0–0,5 ha: 10–15 kpl/pyydys; lohkon koko 0,5–2 ha: 15–20 kpl/pyydys; lohkon koko yli 2 ha: 20– 30 kpl/pyydys. HUOM: arvioi kynnysarvo aina eniten saalistaneen pyydyksen mukaan.

Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!
Kaalikoi (Plutella xylostella)

Biologia ja vioitus

Kaalikoi on 8-10 mm pitkä, kapea ruumiinen. Lepoasennossa selässä näkyy aaltomainen valkea juova, joka voi vaeltaneilla yksilöillä olla kulunut pois. Kaalikoi lentää myös päivisin. Kaalin toinen tuholainen, kaalikoisa, on noin 15 mm pitkä ja sen etusiivet ovat leveähköt, kellanvalkeat, ruskehtavat siipisuonet erottuvat selvästi. Kaalikoisa lentää vain hämärissä.

Kaalikoin toukat syövät ristikukkaisten kasvien lehdet täysin, lehtiruoteja lukuun ottamatta.

Pyydykset

Kaalikoi vaeltaa massaesiintymien aikana pitkiä matkoja. Pyydysten käyttö näiden vaeltavien koiden tarkkailuun ei välttämättä anna kovin hyvää kuvaa, sillä suurin osa vaeltavista perhosista on naaraita (pyydys houkuttaa koiraita). Vaeltavia kaalikoita onkin ehkä parempi tarkkailla tavallisilla liima-ansoilla. Täällä syntyneet kaalikoit (2. sukupolvi) menevät puolestaan hanakammin feromoniansoihin.

Kaalikoisa lentää kesäkuussa, toukkia esiintyy heinä-elokuussa.

Käyttämättömät feromonikapselit voi säilyttää tehoa menettämättä pakkauksissaan pakastimessa seuraavaan kasvukauteen. Kerää pyydykset pois lentokauden päätyttyä. Säilytä pyydykset valolta suojattuna. Voit käyttää pyydysrunkoja seuraavanakin vuonna, jolloin tarvitset vain täydennyspaketin. Huom. Feromonikapseli on uusittava vuosittain!

Torjunta

Alkukesän vaelluksen aikana kaalikoi munii usein luonnonvaraisille ristikukkaisille kasveille ja usein vasta seuraava sukupolvi vioittaa kaalia heinä-elokuussa. Torjunta tehdään runsaan lennon alettua, heti ensimmäisten vioitusten ilmaantuessa. Feromoniansoja voi asettaa pari / lohko.

Torjunnan kynnysarvoa ei ole toistaiseksi määritetty. Yksittäiset perhoset pyydyksessä eivät vielä edellytä torjuntaa. Jos pyydykseen tulee runsaasti perhosia, tarkkaile vioituksia kasvustossa ja tee torjunta sen mukaan.

Kaalikoin esiintyminen vaihtelee vuosittain erittäin paljon. Poikkeuksellisen runsaan vaelluksen aikana voi kaalikoinaaraita esiintyä runsaasti vaikka pyydyksiin tulisi vain vähän koiraita. Seuraa tuholaistiedotuksia alan lehdistä ja Agronetista. Myös Kelta-ansoilla voidaan kaalikoin esiintymistä seurata.

Kaalikoisan esiintyminen on usein varsin paikallista ja riippuu paljolti kaalikasvien viljelyn runsaudesta alueella.

Kaaliviljelyksillä voidaan käyttää feromoniansojen lisäksi kelta-ansoja ja/tai siniansoja luteiden tarkkailuun.

 Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!
Sipulikoi (Acrolepiopsis assectella)

Biologia ja vioitus

Sipulikoi esiintyy Etelä-Suomessa. Toukat vioittavat etenkin ruohosipulin ja purjon lehtiä ja ne voivat vioittaa myös kasvupistettä. Sipulilla vioitus on harvinaisempaa kuin purjolla ja ruohosipulilla. Touko-kesäkuussa sipulikoi munii naatteihin ja myöhemmin toukat koteloituvat naatin sisälle. Sipulikoilla on vuodessa 2-3 sukupolvea.

Pyydykset

Pyydyksiä käytetään esiintymisen toteamiseen ja torjunta-ajan tarkentamiseen.

Avomaalla talvehtinutta kantaa voi tarkkailla jo toukokuussa istutuksen jälkeen (lähinnä purjo ja ruohosipuli). Sipulikoin seuraava sukupolvi on varsinainen tuhon aiheuttaja ja sen seuranta ajoittuu heinäkuulle.

Pyydysten asennusehdotus: yksi pyydys toukokuussa (ensimmäinen, talvehtinut sukupolvi) ja toinen heinäkuun alussa (toinen sukupolvi, varsinainen tuhonaiheuttaja).

 Säilytä feromonikapselit pakastimessa niiden käyttöönottoon saakka!

Yhteystiedot

BIOTUS OY

Tiilenlyöjänkatu 5
30100 FORSSA

Puh. (03) 438 3195 / 040 5703536
info(at)biotus.fi

Kotipuutarhurit (TarhurinApu)
050 309 0810

Biotus

TarhurinApu

Biotus Oy:n sivuston teksti ja kuvat
© Biotus Oy / valokuvaajat

Y-tunnus 1840555-9