Kirvat

Koisokirva Heini KoskulaTunnistus

Kirvat ovat pehmeäihoisia, aikuisena 1,5-4 mm:n mittaisia, siivellisiä tai siivettömiä hyönteisiä. Ne elävät usein tiheinä yhdyskuntina. Kirvojen ruumis on pulleahko ja sen takaosassa on yleensä selkäputket. Kirvojen jalat ja tuntosarvet ovat pitkät ja hennot. Kirvojen nuoruusasteet muistuttavat aikuisia kirvoja, joskin ovat näitä pienempiä. Eri kirvalajien tunnistaminen toisistaan on tärkeää, sillä biologisessa torjunnassa käytetään eri kirvalajeille eri torjuntaeliöitä.

Vioitus

Kirvat heikentävät kasveja imemällä niistä kasvinesteitä. Nesteistä kirva käyttää pääasiassa valkuaisaineita. Ylimääräinen sokeri erittyy sokeripitoisena ulosteena (kirvahunajana eli mesikasteena) kirvan ruumiin ulkopuolelle. Mesikaste tahrii kasveja ja lisäksi se on hyvä kasvualusta erilaisille homeille. Homeet piilaavat kasvien ulkonäköä ja heikentävät niiden yhteyttämiskykyä. Kirvojen imentä saattaa pysäyttää kasvien nuppujen ja versojen kasvun. Lisäksi kirvat levittävät monia kasvien virustauteja, esimerkiksi kurkun mosaiikkivirusta.

Biologia

Kasvihuoneissa kirvat lisääntyvät yleensä ilman hedelmöitystä eli neitseellisesti. Naaraat synnyttävät eläviä poikasia (noin 60-100/naaras), jotka puolestaan alkavat lisääntyä jo viikon kuluttua syntymästään. Nuoruusvaiheiden välillä kirvat luovat nahkansa ja näitä irtonaisia nahkoja näkyykin usein myös kasvien lehdillä.

Torjuntaeliöt

Isokirvavainokainen (Aphidius colemani)

isokirvavainokainen colemani Biotus Oy Jarmo HolopainenPääasialliset torjuttavat kasvintuhoojat

Isokirvavainokaisella torjutaan pääasiassa  kurkku- ja persikkakirvoja.

Toiminta ja biologia

Aikuinen isokirvavainokainen on 2-3 mm:n pituinen, musta, hoikkavyötäröinen hyönteinen. Sillä on pitkät ja ohuet tuntosarvet. Isokirvavainokainen on kirvojen sisäloinen: naaras munii 1 munan / kirva. Muutaman päivän kuluttua loisittu kirva lopettaa syömisen ja lisääntymisen kirvavainokaisen jatkaessa kehitystään kirvan sisällä. Loisitut kirvat muuttuvat loisinnan loppuvaiheessa paperipussimaisesti pullistuneiksi, harmaanruskeiksi muumioiksi. Vainokaisen kehitys munasta aikuiseksi kestää noin 2 viikkoa (25°C). Naaras loisii elämänsä aikana 200-500 kirvaa.

Isokirvavainokainen löytää hyvin yksittäisiä kirvoja kasvustosta. Laji soveltuukin erinomaisesti käytettäväksi ennakkotorjuntaan tai torjuntaan saastunnan alkuvaiheessa. Isokirvavainokaisia tulee levittää useaan otteeseen, jotta niitä olisi koko ajan kasvustossa. Torjunta tehostuu, mikäli vainokaisen tueksi levitetään myös kirvasääskeä, varsinkin kesäaikaan, jolloin kuumat lämpötilat voivat haitata kirvavainokaisen toimintaa.

Pakkauskoot ja kantoaineet

  •  500 kpl kirvamuumioita/pakkaus (kantoaine: tattari ja vermikuliitti)

Käyttöohje

Isokirvavainokaisia käytetään sekä vihanneksille että kukille. Kukilla käytettäessä on turvauduttava ennaltaehkäiseviin ja koko viljelykierron ajan jatkuviin levityksiin, jotta kirvojen määrä ei kohoaisi liian suureksi eikä kasvien lehdillä näkyisi häiritsevästi kirvamuumioita myyntihetkellä.

Isokirvavainokaiset levitetään kasvustoon koteloina ja aikuisina joko kasvien lehdille tai kasvualustalle. Kotelot eivät kuitenkaan saisi kastua tai hukkua kastelun yhteydessä. Levityspaikkoja tulisi olla 5-10 / 1000 m2. Isokirvavainokaiset ovat tehokkaita lentäjiä ja ne leviävät ympäri kasvihuonetta, vaikka koteloita levitettäisiinkin vain muutamaan paikkaan. Levitykset on kuitenkin paras tehdä pienissä erissä useaan eri paikkaan, jotta kantoainemäärä per paikka ei tule liian suureksi. Kantoaine saattaa haitata vainokaisten kuoriutumista jo sentinkin paksuisena kerroksena.

  Levitysmäärät: Levitykset:
Ennakkotorjunta 0,5-1 isokirvavainokaista / m2 joka toinen viikko
Korjaavatorjunta 2-10 kpl / m2 viikoittain

 

Huomioitavaa

Isokirvavainokaisia voidaan varastoida 1-2 päivää ennen käyttöä 8-10 °C. Suosittelemme levittää vainokaiset mahdollisemman nopeasti lähetyksen saapumisen jälkeen.

Isokirvavainokaisen kehitykselle paras lämpötila on noin 25°C, korkeammissa lämpötiloissa vainokaisen toiminta heikkenee. Vainokaisten tueksi suositellaankin levitettävän kirvasääskiä varsinkin kesäaikaan, jolloin kuumat lämpötilat haittaavat kirvavainokaisen toimintaa. Isokirvavainokainen pystyy Suomen oloissa tehokkaaseen loisintaan maaliskuun puolivälistä syyskuuhun. Ympärivuotisessa viljelyssä loisinta voi kuitenkin jatkua normaalisti koko syksyn ajan.

Jättikirvavainokainen (Aphidius ervi)

Pääasialliset torjuttavat kasvintuhoojat

Jättikirvavainokaista käytetään koiso- ja ansarikirvojen torjuntaan. Se loisii myös isoruusukirvaa sekä Myzus -suvun kirvoja. Kurkkukirvaan laji ei tehoa.

Toiminta ja biologia

Aikuinen jättikirvavainokainen on noin kaksi kerta isokirvavainokaisen kokoinen, muuten lajit ovat lähes samannäköisiä. Jättikirvavainokaisen kehitys munasta aikuiseksi kestää noin 2 viikkoa (20°C). Naaras munii 300-500 munaa elinaikanaan. Loisitut kirvat elävät, syövät ja lisääntyvät vielä 3-4 vuorokautta loisinnasta, tämän jälkeen kirvat kuitenkin kuolevat ja loisen koteloituessa muumioituvat. Kirvamuumioita alkaa näkyä n. kahden viikon kuluttua levityksien aloittamisesta.

Pakkauskoot ja kantoaineet

  •  250 kirvamuumioita/pakkaus (kantoaine: tattari ja vermikuliitti)

Käyttöohje

Jättikirvavainokaiset ovat tehokkaita paikallistamaan pienetkin kirvasaastunnat ja siksi lajia suositellaankin käytettäväksi kirvojen ennakkotorjunnassa tai siinä vaiheessa kun kirvasaastunta on vasta alkamassa. Pahoissa saastuntatapauksissa jättikirvavainokaisen tueksi tulee levittää myös kirvasääskiä.

  Levitysmäärät: Levitykset:
 Ennakkotorjunta  0,5 kirvavainokaista / m2  kahden viikon välein
 Korjaavatorjunta  1-2 kirvavainokaista / m2  viikoittain, kunnes haluttu torjuntatulos on saavutettu
 Pahat saastuntakohdat  250 kpl (kokonainen pullo)  kertaluontoinen täsmälevitys suoraan saastuntakohtaan

Jättikirvavainokaiset toimitetaan kirvamuumioina, jokunen aikuinen pakkauksessa voi olla. Kirvamuumiot kuoriutuvat kasvihuoneeseen päästyään muutamassa päivässä.

Huomioitavaa

Jättikirvavainokaisia voidaan varastoida 1-2 päivää ennen käyttöä 8-10 asteessa, joskin on suositeltua levittää jättikirvavainokaiset mahdollisemman nopeasti lähetyksen saapumisen jälkeen.

Jättikirvavainokainen soveltuu käytettäväksi myös alhaisissa lämpötiloissa, sillä laji lentää ja etsii saalista jopa 10 °C:ssa. Sen sijaan kovin lämpimässä (30°C:ssa) vainokaisen toiminta heikkenee.

Kirvakiilukainen (Aphelinus abdominalis)

Kirvakiilukainen Aphelinus abdominalis Biotus Oy Katrianna LeinoPääasialliset torjuttavat kasvintuhoojat

Kirvakiilukainen sopii käytettäväksi koiso- ja ansarikirvan torjuntaan. Laji loisii myös jonkin verran sekä isoa ruusukirvaa että persikkakirvaa.

Toiminta ja biologia

Kirvakiilukainen on kirvojen sisäloinen, joskin kirvakiilukaiset tappavat kirvoja myös imemällä niistä ravintoa. Aikuinen kirvakiilukainen on 2-3 mm:n pituinen. Naaraan keskiruumis on musta ja takaruumis keltainen, koiras kokonaan tumma.

Kirvakiilukaisen elämänkierto kestää noin 3 viikkoa. Naaraat loisivat 5-10 kirvaa päivässä ja loisinta jakaantuu useille viikoille. Kirvakiilukaiskannan kasvu, leviäminen kasvihuoneeseen sekä torjuntatuloksen näkyminen onkin hitaampaa kuin esimerkiksi kirvavainokaisia käytettäessä. Loisitut kirvat muuttuvat mustiksi, eivätkä rusehtaviksi tai kuparinvärisiksi niin kuin kirvavainokaisten loisimat kirvat.

Pakkauskoot ja kantoaineet

  • Kirvakiilukaismuumio 100 kpl/purkki (kantoaine: tattari ja vermikuliitti)

Käyttöohje

Kirvakiilukaisia käytettäessä on kiilukaiset levitettävä tasaisesti ympäri kasvihuonetta useampiin levityskohtiin kiilukaisten leviämisen nopeuttamiseksi. Kiilukaiset levitetään suoraan saastuneisiin kohtiin, sillä kiilukaiset ovat heikkoja leviämään. Kirvakiilukainen soveltuu parhaiten käytettäväksi alhaisilla kirvatiheyksillä ja sen tueksi suositellaan kirvasääskiä.

        Levitysmäärät:          Levityskerrat:
Ennakkotorjunta 0,5-1 kirvakiilukaista / m2 joka toinen viikko
Lievä saastunta 1-2 kirvakiilukaista / m2

joka viikko, kunnes 80% loisinta-aste on saavutettu (loisitut kirvat näkyvät kasvustossa mustina muumioina.

Huomioitavaa

Loisitut kirvat muuttuvat viikon kuluessa loisinnasta mustiksi muumioiksi. Uusi kiilukainen tulee ulos muumiosta leikkaamalla sen takaosaan risareunaisen reiän.

Lyhytaikainen varastointi, enintään 1-2 vuorokautta 8- 10 °C:ssa.

Kirvasääski (Aphidoletes aphidimyza)

Kirvasääski Aphidoletes aphidomyza Biotus Oy Jarmo HolopainenKirvasääski toukka Aphidoletes aphidomyza Biotus Oy Jarmo Holopainen

Pääasialliset torjuttavat kasvintuhoojat

Kirvasääski sopii lähes kaikkien kasvihuoneissa esiintyvien kirvalajien torjuntaan kaikissa kasvustoissa. Kuitenkin kasveilla, joilla on karvaiset lehdet, torjuntateho voi olla odotettua heikompi.

Toiminta ja biologia

Kirvasääskinaaras munii oranssit, pitkulaiset (noin 0,3) munat suoraan kirvapesäkkeisiin. Toukat (0,3-3 mm) voivat olla joko oransseja, punaisia tai ruskeita. Kirvasääsken toukka on kirvoja saalistava peto. Toukka halvaannuttaa saaliinsa myrkyllä ja imaisee tämän jälkeen sen elinnesteet. Aikuinen kirvasääski on noin 2 mm, hento, pitkäjalkainen hyönteinen. Aikuinen kirvasääski syö vain kirvahunajaa.

Aikuiset kirvasääsket lentävät ainoastaan illalla tai yöllä etsimään kirvahunajaa kirvapesäkkeistä. Ne munivat kirvojen läheisyyteen. Naaras munii 8-12 vuorokautta kestävän elämänsä aikana 100-140 munaa. Munista kuoriutuu parissa päivässä toukkia, toukkavaihe kestää 5-6 päivää. Toukka koteloituu maahan, kotelovaihe kestää 10-14 päivää. Kirvasääsken koko elämänkierto munasta aikuiseksi kestää noin 3,5 viikkoa.

Pakkauskoot ja kantoaineet

  • Kirvasääskikotelo 1000 kpl/ pullo (kantoaine puupuru)
  • kirvasääskikotelo 2000 kpl/pullo (kantoane puupuru)

Käyttöohje

Kirvasääskilevitykset aloitetaan heti, kun kirvoja havaitaan. Kirvasääskikotelot levitetään kostealle kasvualustalle. On suositeltavaa levittää yksi keko koteloita / 50 m2. Kaada keko pahoin saastuneiden kasvien alle. 1-2 viikkoa ensimmäisestä levityksestä alkaa näkyä oransseja kirvasääsken toukkia kirvojen seassa. Muovien tai märän kasvualustan päällä kirvasääsken koteloituminen ja koteloiden hengissä säilyminen on hankalaa. Jos kasvihuoneen maapohja on peitetty muovilla, sääskien koteloituminen estyy eivätkä sääsket lisäänny normaalisti. Tällöin levityksiä tulisi tehdä viikon välein, kunnes haluttu torjuntatulos on saavutettu.

Lievä saastunta: 1-2 kirvasääskeä / m2, viikon tai kahden viikon välein. Torjuntateho on riittävä kun kirvasääskitoukka tai -muna löytyy 5 kirvan ryhmästä (peto kirvasuhde 1:5) kahden viikon sisällä levitysten aloittamisesta.

Huomioitavaa

Päivänpituuden alittaessa 14 tuntia kirvasääski menee lepotilaan ja kuoriutuu vasta keväällä päivien pidentyessä. Luonnonoloissa kirvasääski on lepotilassa syyskuusta toukokuuhun, joskin kasvihuoneissa lepotila purkaantuu jo aikaisemmin korkean lämpötilan ansiosta. Tekovalotus (yli 14 h/vrk) kuitenkin estää lepotilan.

Kirvasääskiä voidaan varastoida 8-10 asteessa muutaman päivän ajan.

Korkea ilmankosteus tehostaa kirvasääsken torjuntaa. Kirvasääsken muna vaatii 80-90%:n suhteellisen kosteuden kehittyäkseen kunnolla, ja aikuisetkin vaativat 70%:n ilmankosteuden. Lisääntyäkseen sääsket tarvitsevat yli 16 asteen yölämpötilan.

Harsokorento (Chrysopa spp.)

Pääasialliset torjuttavat kasvintuhoojat

Harsokorentoja voidaan käyttää lähes kaikkien kirvalajien torjuntaan, erityisesti persikka- ja tupakkakirvan sekä sekä kurkkukirvan torjuntaan. Sen sijaan ansari- ja isoruusukirva saattavat olla hankalia torjuttavia. Kirvojen ohella harsokorennot syövät myös mm. ripsiäisiä ja vihannespunkkeja. Niiden tiedetään myös syövän mm. villakilpikirvoja, perhosten munia, kaskaita ja jopa omia lajitovereitaan. 

Toiminta ja biologia

Ensimmäisen ja toisen asteen harsokorentotoukat ovat 2-3 mm pitkiä (tämän kokoisina harsokorennot toimitetaan myös kasvihuoneisiin käytettäväksi). Täysikasvuiset toukat ovat jopa 1 cm mittaisia. Toukat syövät jopa useita satoja kirvoja kehityksensä aikana. Toukat ovat hyvin liikkuvaisia ja ne siirtyvät helposti kasvilta toiselle, kunhan kasvit vain koskevat toisiinsa. Toukka koteloituu pallomaiseen kotelokehtoon. Aikuiset harsokorennot ovat vihertäviä, nimensä mukaan harsosiipisiä hyönteisiä. Aikuiset harsokorennot eivät ole petoja vaan käyttävät ravinnokseen esim. siitepölyä ja mettä.

Pakkauskoot ja kantoaineet

  • Harsokorento (Chrysopa spp.) 500 kpl / pakkaus (kantoaine tattarinkuorirouhe)
  • harsokorento (Chrysopa spp.) 1000 kpl / pakkaus (kantoaine tattarinkuorirouhe)
  • harsokorento (Chrysopa spp.) 10 000 kpl / pakkaus (kantoaine tattarinkuorirouhe)

Käyttöohje

Toukat levitetään kasvustoon kantoaineineen päivineen, suoraan kirvapesäkkeiden päälle. Pahoihin saastuntakohtiin reilummin toukkia.

  Levitysmäärät: Levitykset:
Lievä saastunta 5 / m2 viikoittain saastuneelle alueelle kunnes tilanne on hallinnassa
Paha saastunta 10-25 / m2 viikoittain saastuneelle alueelle kunnes tilanne on hallinnassa

Huomioitavaa

Harsokorennoista on apua kasvihuoneessa ainoastaan niin kauan kun harsokorennot ovat toukka-asteena, aikuiset harsokorennot eivät lisäänny kasvihuoneessa. Optimiolosuhteet harsokorentojen käytölle on 22-25 asteessa, lämpötilojen kriittiset ylä- ja alarajat ovat 10 ja 35 astetta.

Harsokorennon toukkia voidaan varastoida muutaman päivän ajan 10 asteessa.

Kirvapankki

Kirvapankki kasvihuoneessa Heini Koskula Biotus OyPääasialliset torjuttavat kasvintuhoojat

Kirvapankki on kirvojen ennakkotorjuntaan kehitetty menetelmä, jota voidaan käyttää niin vihanneksilla kuin kukillakin. Kirvapankin kanssa samanaikaisesti tulee kasvihuoneeseen lisätä myös isokirvavainokaisia, jättikirvavainokaisia tai kirvasääskiä.

Toiminta ja biologia

Kirvapankki koostuu ”pankista”, jossa on sekä loisittuja että loisimattomia kirvoja (aluksi kirvapankeissa on vain loisimattomia kirvoja). Loisituista kirvoista kuoriutuvat loiset leviävät kirvapankista muualle kasvihuoneeseen etsimään varsinaisia kasvintuhoojia. Kirvapankissa käytetty kirvalaji elää vain yksisirkkaisilla kasveilla, eikä leviä kaksisirkkaisiin kasveihin.

Pakkauskoot ja kantoaineet

  • “Isokirvavainokainen (Aphidius colemani)/ kirvasääski” –kirvapankki on saastutettu tuomikirvoilla (Rhopalosiphum padi). Kirvapankissa on vähintään 500 kirvaa. Biotuksen omaa tuotantoa
  • “Jättikirvavainokainen (Aphidius ervi) / kirvasääski” –kirvapankki on saastutettu viljakirvoilla (Sitobion avena). Kirvapankissa on vähintään 500 kirvaa. Biotuksen omaa tuotantoa
  • Lisäksi on saatavana ”kirvaymppejä” em. kirvoista, jos haluaa itse kasvattaa omat kirvapankit.

Käyttöohje

“Isokirvavainokainen (Aphidius colemani)” –kirvapankkia käytetään persikka- ja kurkkukirvan torjuntaan. Käytä vähintään kahta kirvapankkia / 1000 m2. Kirvapankkeja levitetään lisää joka 2-3 viikko, tai heti kun pankit eivät enää toimi kunnolla. Levitä lisäksi 0,15 isokirvavainokaista / m2, toista levitys 2-3 viikon kuluttua. Mikäli kasvihuoneen keskilämpötila nousee yli 25 asteen tai mikäli loisen loisia (eli hyperparasiitteja*) ilmaantuu on suositeltavaa levittää kirvasääskiä.

“Jättikirvavainokainen (Aphidius ervi)” –kirvapankkia käytetään koiso- ja ansarikirvan torjuntaan. Käytä vähintään kahta kirvapankkia / 1000 m2. Kirvapankkeja levitetään lisää joka 2-3 viikko, tai heti kun pankit eivät enää toimi kunnolla. Levitä lisäksi 0,15 jättikirvavainokaista / m2, toista levitys 2-3 viikon kuluttua. Mikäli kasvihuoneen keskilämpötila nousee yli 25 asteen tai mikäli loisen loisia (eli hyperparasiitteja*) ilmaantuu on suositeltavaa levittää kirvasääskiä.

Muista kastella kirvapankkia säännöllisesti, tai aseta esim. tippukasteluletku pankin juurelle. Kirvapankkia voi myös lannoittaa, jotta se pysyisi paremmassa kunnossa. Normaalioloissa pankki toimii 10-12 viikon ajan.

* Hyperparasiitti: Hyperparasiitti eli loisen loinen. Erityisesti loppukesällä runsas muumiomäärä kasvien lehdillä houkuttelee kasvihuoneeseen hyperparasiitteja. Hyperparasiitit hidastavat vainokaisten lisääntymistä ja kirvojen torjuntatulos saattaa olla odotettua heikompi. Hyperparasiitit voi todeta kirvamuumioon tehdystä reiästä: loisenloisen ulostuloreikä on risareunainen, vainokaisen puolestaan sileäreunainen.

Tuomikirva kirvapankki kirvatorjunta kirvavainokaiset Biotus Oy Biologinen torjunta viljakirva kirvapankki kirvatorjunta kirvavainokaiset Biotus Oy Biologinen torjunta

Vainokaissekoitus-putkilot

Kirvavainokaisputkilo, OrnaProtect, Biotus Oy, Heini KoskulaOrnaProtect kirvavainokaissekoitusputkilo, Biotus Oy, Heini Koskula

Pääasialliset torjuttavat kasvintuhoojat

Vainokaissekoitus-putkiloita (XX Protect) käytetään kirvojen ennakkotorjunnassa. Putkilot sisältävät eri vainokaislajeja (Aphidius ervi, A. matricariae, A.colemani, Ephedrus cerasicola, Praon volucre, Aphelinus abdominalis), joilla torjutaan eri kirvalajeja. Vainokaislajien suhteet pakkauksessa vaihtelevat sen mukaan, mille kasville tai mille pääasiassa torjuttavalle kirvalajille sen käyttö on suunnattu. 

Toiminta ja biologia

Vainokaiset ovat putkiloissa muumioina. Ensimmäiset vainokaiset kuoriutuvat vajaan viikon kuluttua putkien kasvustoon asettamisesta. Vainokaiset alkavat etsiä kirvoja, joita loisia. Muutaman päivän kuluttua loisinnasta kirva lopettaa syömisen ja lisääntymisen kirvavainokaisen jatkaessa kehitystään kirvan sisällä. Loisitut kirvat muuttuvat loisinnan loppuvaiheessa paperipussimaisesti pullistuneiksi, harmaanruskeiksi muumioiksi. Kirvamuumioita alkaa näkyä 10-15 vuorokauden kuluttua ensimmäisistä eliölevityksistä. Vainokaisia kuoriutuu putkiloista noin 2-3 viikon ajan.

Pakkaukset

  • FresaProtect (mansikalle)
  • BerryProtect (vadelma sekä muut marjakasvit)
  • OrnaProtect, VerdaProtect sekä BasilProtect (salaatit, yrtit sekä vihannekset)

Autamme mielellämme määrittelemään juuri sinun viljelmällesi sopivat XXProtect-tuotteet.

Käyttöohje

Vainokaissekoitusten toimintaperiaate perustuu mm. siihen, että eri vainokaislajien kuoriutuminen on eriaikaista: osa kuoriutuu hetimiten, osa myöhemmin. Vainokaisputkiloita käytetään 1 putkilo/200m2 (pienoiskasvihuoneet 1/huone). Vainokaisputkiloita on käytettävä säännöllisesti (uusintalevitys joka 2 tai 3 viikko, putkilotyypistä riippuen). Jos kirvoja ilmaantuu ennakkotorjunnasta huolimatta, tarvitaan lisätoimenpiteitä (kirvasääskiä tai muita petoja tai kemiallinen torjunta).

Huomioitavaa

Vainokaisputkiloita voidaan varastoida 1-2 päivää ennen käyttöä 8-10 asteessa, joskin on suositeltua levittää ne mahdollisemman nopeasti lähetyksen saapumisen jälkeen. Protect –putkilot soveltuvat käytettäväksi myös alhaisissa lämpötiloissa, sillä niissä olevat vainokaislajit lentävät ja etsivät saalista jopa 10 °C:ssa. Sen sijaan kovin lämpimässä (25-30°C:ssa) vainokaisten toiminta heikkenee.

Yhteystiedot

BIOTUS OY

Tiilenlyöjänkatu 5
30100 FORSSA

Puh. (03) 438 3195 / 040 5703536
info(at)biotus.fi

Kotipuutarhurit (TarhurinApu)
050 309 0810

Biotus

TarhurinApu

Biotus Oy:n sivuston teksti ja kuvat
© Biotus Oy / valokuvaajat

Y-tunnus 1840555-9